Ikivanha tarina kertoo yhdessä versiossaan intiaanipojan kysyneen vanhalta viisaalta intiaanilta, kumpi voittaa hyvä vai paha. Vanha intiaani oli pyytänyt poikaa kuvittelemaan, että hänen sisällään asuu kaksi koiraa, musta ja valkea, jotka käyvät jatkuvasti taistelua keskenään. Sitten vanhempi intiaani oli kysynyt pojalta, kumpi koirista tulee voittamaan taistelun. Hetken mietittyään poika vastasi, että se, jota hän ruokkii.
Olen aina uskonut, että oikealla tavalla oppilaita kehumalla ja hyvään keskittymällä saa paljon enemmän hyvää aikaan kuin keskittymällä virheisiin, epäonnistumisiin ja huonosta käytöksestä moittimiseen. Uskostani huolimatta, en kyllä voi sanoa aina pystyneeni toimimaan uskomukseni mukaan, mutta vahvan yrityksen siihen suuntaan voin tunnistaa. Tämän syksyn aikana olen saanut olla todistamassa ihmeellisellä tavalla tämän uskomuksen todenperäisyyttä muutaman koulumme oppilaan elämässä. Heidän puolestaan olen älyttömän onnellinen ja täynnä kiitollisuutta sitä opettajaa kohtaan, joka on ollut muutosta edesauttamassa.
Tämän syksyn uutuus oppilaillemme ovat olleet palkkiryhmät. Enkku ja matikka opiskellaan palkeissa erilaisissa viidensien luokkien oppilaista koostetuissa ryhmissä. Ope ja opetustyyli ja ryhmän kokoonpano saattaa olla hyvinkin erilainen kuin omassa luokassa. Suurin osa oppilaistani on solahtanut uuteen systeemiin hienosti, mutta muutama on kokenut sen syystä tai toisesta hankalaksi. Totta on, että systeemi ei välttämättä sovi ihan jokaiselle. Sitä jään kuulostelemaan tarkalla korvalla. Luokan keskustelu kuitenkin aiheen ympärillä alkoi olla aika negatiivissävytteistä ja oli aika katkaista kierre ennen kuin se muuttuu hallitsemattomaksi. Kun äidinkielessäkin oli sopivasti aiheena tekstin jako kappaleisiin, harjoittelimme koko luokan voimin rakentavassa hengessä palautekirjeen kirjoittamista (varsin ohjatusti). Kerroin oppilaille etukäteen, että tulen lukemaan kirjeet ja varmistamaan, että ne ovat asiallisia ennen asianomaisille opettajille antamista. Keskustelimme myös siitä, että jos mihin tahansa asiaan haluaa muutosta, sitä ei kannata pyytää loukkaamalla toista osapuolta - kukapa silloin olisi kovin myötämielinen millekään muutosehdotukselle. Kaikenkaikkiaan kirjeet luettuani voin jälleen kerran todeta olevani oppilaistani kovin ylpeä. Tämän idean esi-ideasta kiitos kollegalle Sipooseen.
Mutta nyt siihen ilmiantamiseen. Aloitimme hyveiden opiskelun kenties siitä vaikeimmasta eli itsehillinnästä. Keskustelimme mitä hyviä puolia ja etuja sen käyttämisestä on ja kuinka se tuo lisää vapautta elämään. Jos pystyt hillitsemään itsesi, ei muiden tarvitse tehdä sitä puolestasi. Tulevan viikon harjoittelemme erilaisissa tilanteissa itsehillinnän taitoa, ja oppilaat saavat ilmiantaa toisiaan "itse teossa". Negatiivisiin asioihin emme keskity, eli esim. mahdollisten ärsyttäjien nimiä ei ilmiantoon kirjoiteta. Perjantaina luen sitten ääneen kaikki ilmiannot ja mietin jopa, josko kaikkien ilmiannettujen kesken arpoisi yhden läksyttömän päivän... Seuraavalle viikolle sitten uusi hyve ja niin edelleen. Hyveiden opettamiseen löytyy hienoa materiaalia kirjasta Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti